Ajatuksia yrittäjyyden alkutaipaleella

Tätä minä olin odottanut. Tästä olin haaveillut. Vuosia olin ajatellut, aivan kuin tiennyt, että kuin väistämättömästi, työlämäni tulee johtamaan jossain vaiheessa yrittäjyyteen. En vain ollut tiennyt, mille alalle. Minulta puuttui liikeidea. Mikään aiemmin tekemäni asia, ei sytyttänyt siinä määrin, että olisin halunnut oman firman jollekin niistä aloista. Ravintola-ala. Hotelliala. Kiinteistönvälitys.

Kun tammikuussa 2019 olin ihan uuden edessä – jäänyt vuodenvaihteessa opintovapaalle työstäni kiinteistönvälitysyrityksessä, vapaus tuntui ihanalta. Minun oli helppo asettaa itselleni tavoitteita, työskennellä tavoitteiden saavuttamiseksi ja olla osa inspiroitunutta, innovatiivista porukkaa. Aikuisopiskelussa on sekin hieno puoli, että kukaan ei ole siellä koulunpenkillä pakosta. Kaikki ovat aikuisia ja tulleet opiskelemaan kuka mistäkin lähtökohdista, silti jokainen nimenomaan omasta halustaan. Minun ei ole vaikea motivoida itseäni, vaikka joku ei ole ’käskemässä’ tai ’vahtimassa’. Nykyinen minä ei tee asioita muiden vuoksi, vaan oman itseni.

Opintovapaavuoden kesä oli ihana. Tein opintoja verkossa läpi kesän ja keräsin materiaalia opinnäytetyötä varten. Mutta vaikka opinnot etenivät, oli hurjan paljon aikaa nauttia kesästä, käydä tapahtumissa, nähdä ystäviä, uida, syödä hyvin, olla lasten kanssa. Muodostaa päivien rytmi itse. Ajattelin, että tällaista haluan elämäni olevan. Velvollisuudet eivät tunnu sillä tavalla raskailta, kun ne eivät sodi omaa arvomaailmaa vastaan, ja kun koko ajan on selvää, mitä ja ketä varten asioita teen, tai, jätän tekemättä. Tuona kesänä alkoi myös jotain muuta, paljon suurempaa. Muistan hetken, kun makasin lapsuudenkodissani sängyllä selaten somea. Vastaan tuli mainos, jossa kerrottiin life coach- koulutuksesta. En ollut koskaan aiemmin kuullut sellaisesta koulutuksesta tai ammattiryhmästä, mutta jo mainostekstin ensimmäisiä rivejä luettuani, tiesin, että olen löytänyt vastauksen. Elämäntaidonvalmennus kolahti saman tien niin kovasti, että tiesin heti haluavani koulutukseen ja sen jälkeen yrittäjäksi ihmisten, hyvinvoinnin ja mielen ihmeiden pariin.

Nyt, 12.6.2020, takana on kaksi viikkoa life coach- elämäntaidonvalmentaja-yrittäjänä. On jälleen kesä. Lämmin, aurinkoinen, ihana. Aamuisin aikaa käydä lenkillä. Viedä lapset rannalle. Laittaa ruokaa. Kirjoittaa. Ajatella. Suunnitella päivien kulku itse.

Viimeisen vuoden aikana minussa on moni asia muuttunut. Minulla on aina ollut usko tulevaan. Luottamus, että elämä kantaa. Että asiat järjestyvät. Halu muuttaa maailmaa. Tosi vahva oma käsitys asioista ja näkemys, miten haluaisin asiat tehtävän. Se, mitä aikaisemmin on puuttunut, on ollut armollisuus itseä kohtaan. Lempeys, myötätunto. Monta asiaa elämässäni on jäänyt tekemättä ja kokematta, koska sisäinen ääneni on sanonut, että ’et sinä voi’, ’et sinä pysty’, ’ei kukaan sinun kanssasi halua tehdä yhteistyötä’. Tuo sisäinen ääni ei ole hiljentynyt. Sen viesti vain on nykyään erilainen. Sisäinen ääneni kannustaa kokeilemaan uusia juttuja. Muistuttaa että ’nautintoa ja hyvää mieltä tuovista asioista ei saa tulla pakottava suoritus’. Kehottaa ’tekemään itselle merkityksellisiä juttuja’. Sanoo, että ’sinä pystyt kyllä, sinä löydät sinulle oikeat asiat ja ihmiset elämääsi’.

Olen aina ollut suorituskeskeinen ja menen sata lasissa siihen asiaan, mistä innostun. Työuupumuksen kokeneena ymmärrän kuitenkin, että ensin on pidettävä huolta omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta, jotta voin auttaa muita ja olla yrittäjä. Vastaan itse omista voimavaroistani enkä voi siirtää töitäni kollegalle, jos oma jaksaminen pettää. Lempeys ja armollisuus sekä kyky irtaantua työstä, ovat heti jo yrittämisen alkumetreillä, nousseet aivan uuteen merkitykseen ja arvoon. Olen jo opetellut tunnistamaan omat rajani ja kuuntelemaan omia tuntemuksiani sekä mieltäni. Silti, joka päivä, muistutan itseäni siitä, että enemmän tekeminen voikin olla vähemmän. Aivoni tarvitsevat joka päivä lepoa ja muuta ajateltavaa, kuin yritykseni tarjoamat palvelupaketit, somemainokset, yhteistyötarjoukset ym.

Unelmani onkin itse asiassa juuri tuo, mitä ylempänä kirjoitin. Tekemällä vähemmän, voin luoda ympärilleni enemmän iloa ja hyvää energiaa. En halua myöskään rajata mahdollisuuksiani tai sitä, millaisia palveluita voin yritykseni kautta tarjota. Ajattelen, että yrittäjänä oleminen on tapa elää, ei ’vain’ työtä. Helppoa tämä ei ole. Mutta en mitä halunnutkaan. Jos tämä olisi helppoa, olisiko se kohdallani lopulta vain hetken huumaa. Nyt jokainen, pienikin onnistuminen, tuntuu todella mahtavalta ja inspiroivalta. Vapaus, armollisuus, mahdollisuus kokeilla, oppia, erehtyä, viisastua, saada upeita tyyppejä elämääni, auttaa, olla läsnä.

❤ Pauliina