Yksinkertaista ihmettelyä

En voi lakata ihmettelemästä tätä maailman menoa. Mitä enemmän olen mielen ihmeiden kanssa tekemisissä ja samalla opin jatkuvasti ymmärtämään paremmin myös itseäni, ihmettelen enemmän ja enemmän. Muistan kun minulla oli aika, jolloin uskottelin itsellesi etten ihmettele enää mitään. En hämmenny tai hämmästy mistään. Että olen nähnyt ja kokenut sellaisia asioita, ettei mikään sillä tavalla kunnolla hetkauta. Olin niin väärässä tuossa. Se, etten enää ihmetellyt, hämmästynyt ja hämmästellyt, tarkoittikin muuttumista tunteettomaksi. Ja se ajoi kyynisyyteen, kuormitukseen ja väsymykseen. Kauas pois itsestäni.

Ajattelen, että olen saanut elämässä ne hyvät kortit. On ja on ollut, mahdollisuus itse valita ja päättää. En vain ole aina nähnyt elämääni sillä tavalla. Jossakin tuossa muutama vuosi ennen kolmenkympin kriisiä, elämäni alkoi natista liitoksissaan. Se oli hirmuisen pelottavaa, sillä en oikein tiennyt muuta tapaa elää tai tuntenut itsessäni juuri mitään muita puolia kuin se, joka oli silloin näkyvillä. Tiesin kuitenkin päivä päivältä paremmin, että johonkin tästä on lähdettävä.

Elämä oli monella tavalla monimutkaista. Seurasin monia vastaavassa elämäntilanteessa olevia. Heidän elämänsä vaikutti yksinkertaiselta. Ne asiat, jotka minä lopulta koin taakaksi, olivat jollekin toiselle juuri sitä, mistä he saivat eniten energiaa ja voimavaroja käyttöönsä.

Elämä oli monimutkaista minulle, koska siinä oli liikaa palasia, jotka eivät enää sopineet arvoihini, itsetuntemukseeni, siihen tapaan jolla minä haluan aikani täällä viettää.

Monimutkaista oli myös rakentaa omasta elämästä yksinkertaista. Vasta, kun uskalsin päästää irti kaikista rajoittavista uskomuksista, olla kiitollinen ihmisistä, muistoista, kodeista, avioliitosta, lapsista, työpaikoista, äidistä, isästä sekä kaikesta pienestäkin hyvästä elämässäni ja nähdä kokemukset oppeina eikä epäonnistumisina, elämästä alkoi tulla yksinkertaista. Mitä suuremmista asioista päästin irti, sitä enemmän sain tilalle.

Palaan vielä ihmettelemään. Niin teen joka päivä. Ihmettelen työtä, jota saan tehdä. Ihmettelen valmennuksen voimaa. Ihmettelen lämmintä lokakuun päivää. Ihmettelen mielettömän taitavia ja luovia lapsiani. Ihmettelen ystäväni loputonta positiivisuutta haastavissakin tilanteissa. Ihmettelen kiireetöntä elämääni. Ihmettelen kaunista syksyä. Ihmettelen uusia pieniä ihmisiä elämässäni ja sitä yhtä isompaa. Ihmettelen, kuinka yksinkertaisia parhaat asiat ovat.

Voisin lakatakin ihmettelemästä. Mutta silloin elämästä tulisi taas monimutkaista.

❤ Pauliina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s