Suositeltu

Yksinkertaista ihmettelyä

En voi lakata ihmettelemästä tätä maailman menoa. Mitä enemmän olen mielen ihmeiden kanssa tekemisissä ja samalla opin jatkuvasti ymmärtämään paremmin myös itseäni, ihmettelen enemmän ja enemmän. Muistan kun minulla oli aika, jolloin uskottelin itsellesi etten ihmettele enää mitään. En hämmenny tai hämmästy mistään. Että olen nähnyt ja kokenut sellaisia asioita, ettei mikään sillä tavalla kunnolla hetkauta. Olin niin väärässä tuossa. Se, etten enää ihmetellyt, hämmästynyt ja hämmästellyt, tarkoittikin muuttumista tunteettomaksi. Ja se ajoi kyynisyyteen, kuormitukseen ja väsymykseen. Kauas pois itsestäni.

Ajattelen, että olen saanut elämässä ne hyvät kortit. On ja on ollut, mahdollisuus itse valita ja päättää. En vain ole aina nähnyt elämääni sillä tavalla. Jossakin tuossa muutama vuosi ennen kolmenkympin kriisiä, elämäni alkoi natista liitoksissaan. Se oli hirmuisen pelottavaa, sillä en oikein tiennyt muuta tapaa elää tai tuntenut itsessäni juuri mitään muita puolia kuin se, joka oli silloin näkyvillä. Tiesin kuitenkin päivä päivältä paremmin, että johonkin tästä on lähdettävä.

Elämä oli monella tavalla monimutkaista. Seurasin monia vastaavassa elämäntilanteessa olevia. Heidän elämänsä vaikutti yksinkertaiselta. Ne asiat, jotka minä lopulta koin taakaksi, olivat jollekin toiselle juuri sitä, mistä he saivat eniten energiaa ja voimavaroja käyttöönsä.

Elämä oli monimutkaista minulle, koska siinä oli liikaa palasia, jotka eivät enää sopineet arvoihini, itsetuntemukseeni, siihen tapaan jolla minä haluan aikani täällä viettää.

Monimutkaista oli myös rakentaa omasta elämästä yksinkertaista. Vasta, kun uskalsin päästää irti kaikista rajoittavista uskomuksista, olla kiitollinen ihmisistä, muistoista, kodeista, avioliitosta, lapsista, työpaikoista, äidistä, isästä sekä kaikesta pienestäkin hyvästä elämässäni ja nähdä kokemukset oppeina eikä epäonnistumisina, elämästä alkoi tulla yksinkertaista. Mitä suuremmista asioista päästin irti, sitä enemmän sain tilalle.

Palaan vielä ihmettelemään. Niin teen joka päivä. Ihmettelen työtä, jota saan tehdä. Ihmettelen valmennuksen voimaa. Ihmettelen lämmintä lokakuun päivää. Ihmettelen mielettömän taitavia ja luovia lapsiani. Ihmettelen ystäväni loputonta positiivisuutta haastavissakin tilanteissa. Ihmettelen kiireetöntä elämääni. Ihmettelen kaunista syksyä. Ihmettelen uusia pieniä ihmisiä elämässäni ja sitä yhtä isompaa. Ihmettelen, kuinka yksinkertaisia parhaat asiat ovat.

Voisin lakatakin ihmettelemästä. Mutta silloin elämästä tulisi taas monimutkaista.

❤ Pauliina

Suositeltu

Unelmien työpäivä

Tänään vietetään valtakunnallista Unelmien työpäivää.
Unelmientyopaiva.fi– sivustolla julkaistun twiitin mukaan yhtenä päivän aiheista on jaksaminen. ’Kiireisessä ja koronan etätyöeristykseen tuuppaamassa asiantuntijatyössä työntekijä jää helposti yksin suurenevan taakkansa kanssa.

Olen viime aikoina pohtinut työelämää, työtä ja elämää, erityisen paljon. Se johtuu siitä, että viimeisen kahden vuoden aikana oma työelämäni on muuttunut aika radikaalisti. Ensin oli ihmeellinen opintovapaavuosi. Viimeinkin niin paljon aikaa muullekin kuin työlle. Opinnot inspiroivat, samoin seura koulussa. Jokainen oli opiskelemassa ja oppimassa omasta vapaasta tahdostaan.
Tätä vuotta on värittänyt paitsi meitä kaikkia koskettava korona ja sen tuomat muutokset, joista moniin meillä itsellämme ei ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa. On pitänyt sopeutua. Tätä vuotta on lisäksi värittänyt oman työni muuttuminen yrittäjyydeksi. Koko työn tekemisen lähtökohta on muuttunut. Ennen oli ’pakko’ koska oli vieraalla töissä. Nykyään katselen peiliin, jos asiat eivät hoidu. Suhtautuu tekemiseen eri tavalla. Ei ole esimiestä, jolle kertoa kehitysehdotuksia. Tuoda esiin epäkohtia. Työkavereita, joiden kanssa nauraa kahvitauolla. Joiden kanssa pallotella ajatuksia, miten projekti menisi eteenpäin kohti asiakkaan toivomaa lopputulosta.

Mutta millainen se unelmien työpäivä sitten oikein on? Miksi meidän jokaisen jaksaminen on niin tapetilla nykyään? Miksi vastakkainasettelu työn ja elämän välillä on olemassa ja niin suurena? Työn ei ainakaan pitäisi olla mikään irrallinen osa elämää. Että elämä alkaa kun työ loppuu. Työn pitäisi olla tekijänsä mukaista ja näköistä. Työn nimi on työ siksi, että se ei ole huvia. Huvi on eri asia. Mutta ei työ tarkoita myöskään kärsimystä, pahaa mieltä ja oloa, näköalattomuutta, vihaa, jatkuvaa kuormittumista, väsymystä.

Unelmien työpäivä on jotain sellaista, jossa ajankulu unohtuu. Jossa asia etenee jouhevasti. Jossa ajatus virtaa vapaasti. Ilmapiiri on rento, suotuisa ja luova. Jossa kaikki puhaltavat yhteen ääneen. Titteleistä riippumatta voitaisiin tehdä työtä yhteisen edun nimissä, kohti yhteistä päämäärää. Työpaikalla olisi luottamuksen ja vuorovaikutuksen henki ja vapaus olla oma itsensä sekä tuoda omat ajatukset esiin. Kaikinpuolinen arvostus. Unelmien työpäivän päätteeksi ei raahaudu viimeisillä voimilla kotiin, lysähdä sohvalle odottamaan seuraavaa työpäivää jo ajatuksesta valmiiksi uupuneena.

Unelmien työpäivän lisäksi elämässä jaksaisi muutakin. Haluaisi muutakin. Onnistuisi muuallakin. Tulisi nähdyksi ja kuulluksi muuallakin. Työ vie energiaa, mutta myös antaa sitä.

Huolehditaan jaksamisesta. Unelmien työpäiviä on oikeasti olemassa.
Matkalla sinun unelmiesi työpäivään, perus mukavakin työpäivä on välillä se
riittävän hyvä juttu.

❤ Pauliina

Suositeltu

Oman ajan merkityksestä

Ajanhallinta on helppoa. Teet vain valintoja, jotka ovat arvojesi mukaisia. Sanot ’kyllä’ vain silloin, kun oikeasti haluat. Listaat tasaisin väliajoin kaikki tehtäväsi, kalenteroit ne ja sitten noudatat aikataulua.
Käytännössä asia ei aina mene niin. Ainakaan oman ajan, oman palautumisen, omien tarpeiden ja itselle tärkeiden asioiden ja tekemisen, puhumattakaan tekemättömyyden, suhteen.
Ja ai kun se käy huomaamatta. Yhtäkkiä huomaat olevasi tilanteessa, jossa erilaiset aikavarkaat täyttävät päiviäsi ja viikkojasi. Pieniä juttuja siellä täällä. Ja mistä silloin nipistät?
Omasta levosta. Hiljaisuudesta. Rentoutumisesta. Liikunnasta. Kävelystä metsässä. Kirjan lukemisesta. Musiikin kuuntelusta. Kaikesta siitä, mitä eniten tarvitsisit juuri silloin, kun väsymys painaa ja suorittaminen uhkaa ottaa vallan.

Olen entinen suorittaja. Hyväksyntää hain tekemisen kautta. Koitin täyttää sisäistä tyhjyyttä täyttämällä aikani ja elämäni erilaisella toiminnalla ja tekemisellä. Ettei tarvinnut pysähtyä. Kuuntelemaan itseään. Ottamaan vastaan tunteita, tyhjyyttä, epätietoisuutta itsestä, omasta suunnasta. Siitä, kuka minä oikein olen ja mitä minä oikein haluan. Tuo jatkuva kilpajuoksu kostautui aika laajalle. Ei vain itselleni eksyksissä olemisena ja merkityksettömyyden tuntemuksina kun en ollut omia arvoja miettinyt ja sitä kautta rakentanut elämää kestävälle pohjalle, jossa tyytyväisyys ja onnellisuus ovat kattona kaikelle tekemiselle. Suorittamiseni näkyi myös lähipiirilleni. Lapset, parisuhde, veli, isä, ystävät. Kun en itse saanut tarvitsemaani aikaa, ei sitä sen paremmin riittänyt muillekaan. Tai jos olin läsnä fyysisesti, henkisesti olin jo jossain muualla.

Kun aikaa ei ole itselle tärkeisiin asioihin ja ihminen kuormittuu, muodostuu kierre. Kun tuntee väsymystä, haluaisi painua paiton alle ja sammuttaa valot ja äänet, ihminen tekeekin aivan toisin. Lisää vauhtia ja kierroksia. Alkaa ajatella, että ei ole vieläkään tehnyt tarpeeksi, ei ole ansainnut lepoa ja omaa aikaa. Mieli tekee tepposet. Keho on siinä mukana, koittaa omalla tavallaan kertoa ylikuormituksesta, jonka kuitenkin helposti tulkitsemme (haluamme tulkita) kehon viestiksi siitä, että nyt pitää liikkua, jumpata, juosta, venytellä, tehdä vielä enemmän.

Meidän maailmassamme omien rajojen vetäminen ja terve itsekkyys ovat asioita, joita pitää harjoitella joka päivä. Muuten joku muu kyllä täyttää aikamme.

Mitä jos kokeilisit lähestyä elämääsi vaihteeksi uudella tavalla?

1. Ota paperia, kalenterisi ja kynä.
Istuudu rauhalliseen paikkaan ja sulje silmäsi. Voit laittaa vaikka rauhallista musiikkia hiljaa soimaan taustalle. Hengitä muutaman kerran rauhallisesti sisään ja ulos.
Ala sitten kirjoittaa paperille kaikkia tehtäviä asioita; töitä, harrastuksia, lasten asioita, kaupassakäyntejä, koiralenkkejä, työreissuja, parisuhdeaikaa, työaikaa, sekä yksittäisiä tehtäviä jotka sinulla on hoidettavana ja joista sinun elämäsi koostuu. Voit vielä jaotella asiat tärkeisiin ja kiireellisiin, tärkeisiin mutta ei-kiireellisiin, ei-tärkeisiin mutta kiireellisiin (jollekulle toiselle delegoitavat) ja ei-tärkeisiin ei-kiireellisiin.

2. Kun olet saanut listattua mielestäsi kaikki isot ja pienet asiat, ala siirtää niitä kalenteriisi.

3. Aloita kalenterin täyttäminen kirjaamalla sinne päivittäin, viikoittain ja kuukausittain toistuvat asiat (esim. harrastukset, työt, auton katsastus, hammaslääkäri yms.)

4. Tämän jälkeen lisää kalenteriin OMAA AIKAA vähintään kaksi tuntia viikossa. Sellaista aikaa, jolloin et tee mitään (et silitä pyykkiä, tee kirjanpitoa, vastaa sähköposteihin, hoida mitään velvollisuuksia) vaan aikaa, joka on vain sinua itseäsi varten. Se on nukkumista, lepäämistä, istumista pihakeinussa, lukemista, mietiskelyä, jotakin rauhallista ja sinulle palauttavaa.

5. Täytä sitten kalenteriisi loput asiat ja velvollisuudet.

6. Pyri jättämään kalenteriin tyhjiä aukkoja ja ole ajankäytössä realisti.

7. Viikon kuluttua istu jälleen rauhassa alas ja tutki ajankäyttöäsi. Kuinka hyvin onnistuit elämään suunnitelman mukaisesti. Oliko asioiden hoitaminen helpompaa, kun kaikelle oli oma aikansa? Miten asioiden kirjoittaminen ylös vaikutti vireystasoosi, kun asioita ei tarvitse muistaa ulkoa?

Miltä oma aika tuntui?

❤ Pauliina

Suositeltu

Lisää onnistumisia valmennuksen avulla

Valmennus on ratkaisukeskeinen menetelmä, joka ongelman poistamisen sijaan keskittyy ratkaisun löytämiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että asiaa lähestytään keskittymällä siihen, mitä sinä voit tehdä toisin edistääksesi halutun asian toteutumista tai haluttuun lopputulokseen pääsemistä.

Valmennuksessa siirretään huomio pois niistä asioista, joihin ihminen ei voi omalla toiminnallaan vaikuttaa, keskittymään niihin asioihin, jotka ovat vaikutuspiirissämme. Valmennuksessa opetellaan tunnistamaan erilaisia tunteita sekä erottamaan tunteet ja ajatukset. Oleellista on, että asiat ratkeavat ja muutokset tapahtuvat, sinun itsesi ja oman toimintasi kautta.

Ihmisen kykyyn nähdä omat vaikutusmahdollisuudet ja onnistumiset, vaikuttavat olennaisesti ihmisen itsetuntemus ja itsetunto. Itsetuntemus tarkoittaa omien vahvuuksien ja voimavarojen oikeanlaista tiedostamista ja niiden tehokasta käyttämistä, ihmisen omaa potentiaalia. Itsetunto merkitsee ihmisen kykyä kohdata tilanteita, käsitellä asioita ja ympäröivää maailmaa sekä esimerkiksi vastaanottaa palautetta ja kestää haastaviakin tilanteita. Kun itsetuntemus on hyvä, ihminen tietää mitä haluaa, miksi haluaa ja mitkä asiat tuovat omaan elämään merkityksellisyyttä. Itsetunto on tärkeä pohja kaikelle toiminnalle – kuinka tavoittelemme unelmiamme, saavutamme tavoitteitamme ja kehitämme itseämme.

Valmennus on turvallinen paikka tutkia itseään ja rakentaa itsetuntoa. Valmentaja ei tuomitse, arvioi, arvostele tai määritä, millainen sinun pitäisi olla tai miten sinun pitäisi jokin tilanne tai asia kohdata. Kun uskaltaa luottamuksen ilmapiirissä sanoittaa ääneen niitä itselle arkoja asioita ja tunteita, jo se itsessään voi saada aikaan oivalluksia ja helpottaa. Valmennuksessa tehtävien harjoitusten ja erilaisten kysymysten avulla ihminen pääsee tutkimaan, kuka oikeastaan on. Mistä tykkää. Mitä kaipaa ja haluaa. Mistä haluaa kenties luopua. Kun näitä asioita tunnistaa, ja löytää valmennuksen avulla rohkeutta alkaa elää näiden asioiden mukaisesti, vahvistuu myös itsetunto. Kun tuntee itsensä, tietää mitä haluaa ja mitä ei, alkaa vähitellen enemmän ja enemmän rakentaa omasta elämästään itselleen mieluisaa. Kun onnistumisia yksi toisensa jälkeen tulee, alkaa luottaa itseensä ja omiin kykyihinsä, joka taas kohentaa itsetuntoa.

Meillä jokaisella on varmasti tänä päivänä saatavilla rajaton määrä tietoa. Siitä ei ole kysymys. Ehkä kysymys onkin siitä, että juuri tuon rajattoman tiedon määrän valossa on vaikea erottaa se oleellinen – se mikä juuri minulle on sitä tarpeellista, hyödyllistä ja oleellista.

Valmennuksen hyötyjä ovat esimerkiksi henkilön ajatusten kirkastuminen, fokuksen suuntaaminen itselle tärkeisiin asioihin, ajan- ja stressinhallinnan keinojen löytäminen, oman itsen parempi ymmärtäminen sekä tavoitteiden asettaminen ja niiden saavuttaminen.

Tavoitteen saavuttaminen ei useinkaan ole kiinni siitä, ettemme tietäisi mitä tehdä. Ettemme osaisi asettaa tavoitteita tai tavoittelisi muutosta. Oleellista tavoitteiden saavuttamisessa ja muutoksen onnistumisessa on kuitenkin syvempi ymmärrys ja oivallukset siitä, kenen tavoitteita yrittää saavuttaa. Ovatko ajatukset omia, sitä mitä oikeasti itse elämältä haluaa tai miten itse haluaa jonkin asian olevan. Epäonnistumme usein sellaisissa asioissa, jotka ovat oletuksena tai odotuksena asetettu meille ulkopuolelta. Silloin aito halu ja tahto ei tule meistä itsestämme eikä oma oivallus ohjaa meitä muutokseen.

Valmennuksen avulla saadaan siis lisää onnistumisia.
Missä sinä haluaisit onnistua tai mitä haluaisit muuttaa?
Mikä on toisin, kun olet saavuttanut tavoitteesi?

Ihanaa viikonloppua sinulle!

❤ Pauliina

Suositeltu

Kun itsekritiikki murenee

Sinulla on varmasti jokin asia, jossa olet tosi hyvä. Jota olet sinnikkäästi harjoitellut niin kauan ja paljon, että osaat sen kuin vettä vaan, aivan kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa. Niin minullakin. Olen monessa jutussa kohtalainen. Keskinkertainen, joissakin tosi hyvä, ammattilainen. Joissakin huono, surkea, toivoton. Mutta yhdessä jutussa olen ollut mestari. Yhtään itseäni kehumatta, jalustalle nostamatta. Voin sanoa, että itsekritiikki, itseni arvostelu ja mollaaminen, niitä olen harjoitellut vuosikausia. Olen pitänyt itseäni muita huonompana, arvostellut, arvostanut vähemmän. Siinä olin tosi hyvä.

Armottomuus itseä kohtaan, omien heikkouksien jatkuva ajatteleminen, itsen mollaaminen ja huonompana pitäminen syövät valtavasti energiaa. Aikaakin menee hukkaan eikä omia voimavaroja ja vahvuuksia tule lainkaan hyödynnettyä täydellä potentiaalilla. On aika raskas ajatus, että joka kerta kun haaveilee jostakin mitä haluaisi tehdä tai jotakin minne haluaisi mennä, nousee mieleen heti seuraavaksi epäilys siitä, miten selviän, miten pärjään, mitäköhän joku toinen tekemisistäni ajattelee. Miltä näytän, mitä voin sanoa, mitä saan sanoa, miten onnistun, vai epäonnistunko. Jos epäonnistun, mitä siitä seuraa. Mitä muut sanovat, ajattelevat.

Oma ajatusmaailmani alkoi murenemaan pala palalta ja muuttumaan myötätuntoisemmaksi, vähemmän kriittiseksi pikku hiljaa. Ei se ollut mikään salama kirkkaalta taivaalta, mikään hetken välähdys, jolloin olisin tajunnut että ’who cares’. Mitä se kenellekään kuuluu, miltä näytän, mitä teen, mitä sanon, miten käyttäydyn, miten onnistun tai epäonnistun. Itsemyötätunto on taito, jota voi harjoitella. Sitä pitää harjoitella, sillä kun vuosikaudet on harjoitellut itsekritiikkiä, siitä poisoppiminen ottaa aikansa.

Matkan varrella on ollut oivalluksia. Oivalluksia siitä, että kaikkia ei tarvitse miellyttää. Oivalluksia siitä, että itseämme varten me jokainen täällä eletään. Oivalluksia siitä, ettei se ole minun syyni tai vikani, jos elämällä omannäköisesti, ärsytän jotakuta. Mietit nyt, että kuinka tyhmä. Kaikki luettelemani asiat ovat meillä kaikilla tiedossa. Olemmehan fiksuja, aikuisia ihmisiä. Eikä nämä ole mitään uusia juttuja. Mutta tieto ei vielä riitä. Tarvitaan se lampun syttyminen siellä omassa päässä. Se oivallus, mitä jokin asia minulle tarkoittaa. Oivalluksen myötä alkaa uuden ajatusmallin rakentaminen. Jos pelkkä tieto riittäisi muuttamaan tapoja elää ja olla, ei meillä olisi vaikkapa elintasosairauksia, tupakointia, alkoholismia, huumeongelmia tai muita vastaavia, koska tietoa näistäkin asioista on saatavilla rajattomasti.

Muutos alkoi tapahtua, kun tajusin, että jos joku toinenkin on onnistunut, miksen minä voisi yhtä lailla onnistua. Jos joku toinen on toteuttanut unelmansa, miksen minäkin voisi. Jos joku toinen tekee asioita, joista unelmoi, miksen minäkin voisi. Ajatus siitä, että tuskinpa olen sen kummallisempi ihminen kuin ne 6 miljardia muuta tällä maapallolla. Kaikki me ollaan omanlaisia, eri näköisiä, eri kokoisia, eri lailla puhuvia, eri lailla ajattelevia, eri lailla tuntevia. Ymmärsin, että se ei ole minulta pois, jos joku ei tykkää.

Olen ylittänyt itseni monella tapaa. Pieniä juttuja ehkä monelle, isoja minulle. Esiintyminen videolla. Valmentaminen tuntemattoman ryhmän edessä. Puhuminen podcastissa. Omien ajatusten julki tuominen. Riisuutuminen toisen edessä. Itkeminen, heikkona oleminen, pelko, sen myöntäminen ääneen että olen väsynyt, epävarma, hämmentynyt. Sen sanoittaminen, että rakastan, välitän, ikävöin. Pää pystyssä kulkeminen. Olisiko sittenkin mahdollista, että minua kaupungilla katsovat ihmiset katsovat ihaillen, eivät ilkkuen. Osa tästä on konkreettista, osa kielikuvia. Löydät ehkä jutun punaisen langan.

Nykyään asiat ovat aika lailla toisin. En enää jaksa hirveästi miettiä, käyttää energiaa siihen, mitä muut ajattelevat. Teen omalla tavalla, mun tavalla. Ja se on ihan yhtä oikein kuin sun tavalla tehty.
Ehkä onkin niin, että yhdessä meillä voi olla toisillemme jotain enemmän annettavaa. Yhdessä olemme vahvempia, jokainen omien ominaisuuksiemme kanssa. Kenelläkään ei pitäisi olla syytä piilottaa, pienentää itseään.

Itsemyötätunto on taito, jota voi harjoitella. Se on pieniä, hyviä ajatuksia ja tekoja itselle, joka päivä. Itsekritiikki on hyvästä, silloin kun se on eteenpäin vievää ja kohtuullista. Virheitä tekevät kaikki, niistä oppii ja niistä usein parhaat jutut lopulta syntyvät.

Mitä kivaa, kannustavaa tai lempeää sinä voit sanoa itsellesi tänään?

❤ Pauliina

Suositeltu

Millaista sinun sisäinen puheesi on?

Ystäväsi kertoo sinulle haaveestaan, jonka haluaisi saavuttaa. Muutoksesta, jonka haluaisi tehdä. Asiasta, jota haluaisi kokeilla. Mitä sanot ystävälle? Todennäköisesti kannustat. Ehkä tsemppaat. Autat löytämään keinoja tavoitteeseen pääsemiseksi. Nostat esille ystävän vahvuuksia ja ominaisuuksia, jotka auttavat muutoksessa. Lupaat olla tukena ja auttaa missä voit. Mietitte yhdessä, miten aloittaa. Et keskity siihen, mikä voisi mennä pieleen tai miksi ystäväsi ei kannattaisi ryhtyä edistämään aikomaansa asiaa.

Mietit haavetta, jonka haluaisit saavuttaa. Muutosta, jonka haluaisit tehdä. Asiaa, jota haluaisit kokeilla. Mitä sanot itsellesi? Millä sanoilla sisäinen äänesi sinulle puhuu? Kannustavasti? Tsemppaavasti? Listaatko mielessäsi omia vahvuuksiasi ja ominaisuuksiasi, jotka auttavat sinua muutoksessa? Mietitkö, että olet ansainnut muutoksen ja sitä kautta tyytyväisyyden ja onnellisuuden elämässäsi, joka lisääntyy haaveen toteutumisen myötä?
Vai puhutko itsellesi alentavasti, mollaat, haukut, painat alas, naurat halveksivasti typerille haaveillesi?

Se, miten puhumme itsellemme, millainen sävy sisäisellä äänellämme on, vaikuttaa haluttuun lopputulokseen jopa enemmän kuin ympäristön tuki ja se, mitä muut meille sanovat.
Jos sisäinen puhe on negatiivinen ja ei-kannustava, teet jo siinä vaiheessa tietämättäsi valinnan epäonnistua.
’Haluaisin aloittaa joogan, mutten kuitenkaan ole tarpeeksi notkea’. Tuossa päätät olla kankea, ja olla menemättä ensimmäisellekään joogatunnille, voidaksesi alkaa harjoitella sitä säännöllisesti tullaksesi notkeammaksi.
’Haluaisin löytää uuden työn, mutta en kuitenkaan olisi hyvä missään muussa kuin nykyisessä työssäni’. Rajaat mahdollisuutesi oppia ja kehittyä, jo ennen kuin edes kartoitat mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja.
Omaa tapaa puhua itselle kannattaa huomioida ja muokata positiiviseksi ja kannustavaksi, sillä kaiken ympärilläsi olevan seuran voit vaihtaa. Omaa itseäsi et voi. Sen sijaan voit alkaa kohdella itseäsi ystävällisesti ja kannustavasti.
Kannustava ja ystävällinen sisäinen puhe on eri asia kuin nostaa itsensä muiden yläpuolelle. On tärkeää tunnistaa omat vahvuudet ja kehityskohteet, mutta jokaisen heikkouden vastapainoksi voi jokainen löytää positiivista itsestään ja sanoa jotain kannustavaa itselleen.
Oman sisäisen puheen muuttaminen kannustavaksi alkaa pikku hiljaa vaikuttaa ja näkyä siten, että elämäsi alkaa muuttua. Kun uskot itseesi, muutkin huomaavat sen ja alkavat arvostaa sinua. Ensin positiivinen sisäinen puheesi voi alkaa näkyä pienissä arkisissa asioissa ja esimerkiksi tunnetilassasi. Huomaat olevasi paremmalla tuulella, onnistuvasi asioissa aiempaa paremmin ja arjen muuttuvan vähän jouhevammaksi.
Parhaimmillaan myönteinen ja kannustava sisäinen puhe johtaa isoihin, haaveilemiisi elämänmuutoksiin, asioiden saavuttamiseen ja haaveiden toteutumiseen.

Sen selittämiseen, miksi juuri sinä et voi, et osaa, et onnistu, et voi, et pysty, menee kovin paljon energiaa. Kun alat puhua itsellesi arvostavasti, kauniisti ja kunnioittavasti, vapautuu valtava määrä aikaa ja energiaa konkreettiseen tekemiseen unelmien eteen.
Konkreettinen unelma voi olla vaikkapa oman itsen arvostaminen. Katkaisemalla negatiivinen sisäinen puhe, tuo unelma voi alkaa toteutua kuin itsestään.


Olet itsesi suurin jarru, isoin vihollinen, pahin mollaaja. Mutta voit olla itsesi paras ystävä, arvostavin kaveri ja paras tsemppaaja. Miten sinä puhut itsellesi?

❤ Pauliina

Suositeltu

Älä anna pelon estää

Kuinka usein mietit, mitä muut sinusta ajattelevat?
’Miltä näytän jos teen näin, mitähän tuo tuumaa jos teen noin?’ Jos saisin itse päättää, tekisin ihan toisenlaisia valintoja, jotain ihan muuta työtä, asuisin toisenlaisessa kodissa, harrastaisin itselle mieluisia asioita, käyttäisin aikaani itselle mieluisalla tavalla. 

On inhimillistä ajatella, mitä muut ajattelevat. On ihmisen perustarpeessa tuntea tulevansa hyväksytyksi. Jokainen kaipaa ja tarvitsee rakkautta, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sitä, että saa olla juuri sellainen kuin on. 
Ihmissuhteissa pitää tehdä myös kompromisseja. Mutta niilläkin on rajansa.
Jos elämä alkaa olla vain muiden miellyttämistä, toisten toiveiden ja tarpeiden täyttämistä ja energian suuntaamista muiden hyväksi, elämä  muuttuu suorittamiseksi ja oma tyytymättömyys kasvaa. 

Nyt saatat ajatella, että onpa itsekästä. ’Minullahan on perhe. Puoliso, lapset. Työ, asuntolaina, velvollisuudet ja tehtävät. Enhän minä nyt voi itseäni tässä alkaa ajatella.’ Arvaapa mitä. Niin on minullakin. Ja teen silti omaa hyvinvointiani ja jaksamistani palvelevia valintoja. Ja se johtaa, arvaapa mihin. Lähipiirini hyvinvointiin. Työ jota rakastan. Jossa saan olla ihmisten kanssa. Haastaa itseäni. Käyttää luovuutta ja innovatiivisuutta. Koti, joka sopii meidän perheelle niin kokonsa, sijaintinsa kuin kustannusten puolesta. Aikaa lapsille, kysyä mitä kuuluu. Pitää heidät hengissä ja luoda turvaa. Valinnat, jotka tukevat arvojani.
Ei se tarkoita sitä, etteikö minulla olisi velvollisuuksia, että tekeminen olisi koko ajan 24/7 pelkkää kivaa, hauskaa, mukavaa. Ei yhtään ponnistelua, vääntämistä, tekemistä koska asiat vaan pitää hoitaa. Tietenkin se on sitäkin. Mutta sisäinen rauha siitä, että kokonaisuus tuntuu oikealta, perusfiilis on onnellinen, kiitollinen, että tämä on minun näköiseni elämä.

Jos jokainen meistä kääntyisi aika ajoin itseensä, tutkimaan ja kysymään, mitä minulle kuuluu, missä minä olen elämässäni, mitä minä haluan; veikkaan, että tyytyväisyys lisääntyisi kun toisten elämän ihmetteleminen jäisi vähemmälle.
Ja nyt kerron yhden salaisuuden – harva oikeasti miettii sinun elämääsi, tekemisiäsi, valintojasi, elämäntapaasi. Ja jos miettii, se kestää ehkä n. 15 sekuntia. Aika nopeasti sitä huomaa, että ei se toisen elämä niin erikoista ole. Ja jos toinen miettii sinun elämääsi pidempään, oikein toden teolla kiinnittää huomiota; eikös se ole hyvä – merkki siitä, että sinun elämäsi on niin mielenkiintoista että sitä kannattaa seurata. Wau!

Keskity siis mieluummin siihen, millaisia pieniä muutoksia voit tehdä omassa elämässäsi, lisätäksesi omaa hyvinvointiasi, lisätäkseni läheistesi ja sinulle tärkeiden ihmisten hyvinvointia.
Jos se vaatii isomman muutoksen, älä pelkää. Tai pelkää vaan. Istu alas. Sano ääneen, mitä ajattelet. Tunnustele asiaa. Punnitse vaihtoehtoja. Valitse niistä sopivin. Tee suunnitelma. Ja palkkaa valmentaja. Älä anna pelon estää rohkeutta tulemasta esiin. Koska me olemme täällä vaan kerran ja Juha Vuorisen sanoin ’elämän tarkoitus on olla sika onnellinen’.

Ihanaa viikkoa sinulle!

❤ Pauliina




Suositeltu

Elämäsi tärkein ihmissuhde

Mikä on elämäsi tärkein ihmissuhde? Monesti tähän vastataan ’puoliso, äiti, isä, oma lapsi, ystävä’ jne. Nämä ovat tärkeitä, tarpeellisia ja arvokkaita vastauksia. Mutta tulevatko onni ja hyvinvointi ulkopuolelta? Muilla ihmisillä on tietenkin valtava vaikutus elämässämme, sitä ei käy kiistäminen. Voikohan kukaan meistä olla täydellisesti sellainen, ettei ympäristö millään tavalla vaikuttaisi ajatteluumme, tekemisiimme, valintoihimme.
Mutta, se elämäsi tärkein ihmissuhde? Ajattelen, että elämäsi tärkein ihmissuhde on suhde sinuun itseesi. Se on monta kerta myös se haastavin ja vaikein. Olet itse itsesi suurin jarru, moittija, armoton ääni kuiskimassa omalla olkapäälläsi. Suhde itseesi voi olla myös elämäsi paras ja antoisin ihmissuhde. Omaa mieltä harjoittamalla ja itselle oikealla tavalla käyttämällä, ihminen voi saavuttaa mitä vain eivätkä toisaalta ulkopuoliset odotukset tai luulot, ole rajoitteena.
On helppo hakea syytä ja syyllistä aina ulkopuolelta. On rankkaa katsoa peiliin ja todeta, että keskustelukumppani, jonka kanssa olisi syytä varata palaveri, katselee juuri nyt sieltä peilistä.
Sanotaan, että toisissa ihmisissä näkee itsensä. Kun jokin asia toisessa ärsyttää, se onkin ehkä juuri piirre tai ominaisuus, joka sinussa itsessäsikin on. Kun on itsensä kanssa sujut, hyväksyy itsensä, on myötätuntoinen ja sopivasti lempeä itselleen, näkee ympärillä olevat ihmiset eri tavalla. Hyväksyvämmin ja arvostavammin. Ei tarvitse purkaa omaa sisäistä pahaa oloa tai epätietoisuutta muihin tai yrittää muuttaa muita ihmisiä. Kun ns. pääsee väleihin itsensä kanssa, lakkaa kuin huomaamatta samalla seuraamasta niin tarkalla silmällä, mitä muut tekevät tai eivät tee.

Voit kokeilla seuraavaa lyhyttä harjoitusta keskustellaksesi itsesi kanssa.
Pysähdy hetkeksi, sulje silmät ja hengitä muutaman kerran syvään, keskittyen vain hengitykseen. Kysy sitten itseltäsi:
– Mitä ajattelen itsestäni juuri nyt?
– Mikä on minussa parasta?
– Mistä minä pidän?
– Mistä haluan luopua, jotta suhde itseeni muuttuisi enemmän hyvinvointiani tukevaksi?
– Mitä hyvää voin antaa, sanoa, sallia, itselleni tänään?

Voit kirjata vastaukset ylös. Mikäli haluat muutosta johonkin asiaan suhteessa itseesi, laadi toimintasuunnitelma tavoitteeseen pääsemiseksi. Mikä on ensimmäinen askel?

Olen huomannut, että sitä helposti vetää puoleensa senkaltaisia ihmisiä, miten itse itsesi näet. Jos aina ajattelet, että et ole ansainnut hyvää energiaa tuovia, tasapainoisia ihmissuhteita, elämääsi sujahtaa helpommin niitä henkilöitä, jotka eivät käytöksellään saa oloasi paremmaksi ja arvostetuksi. Kun ensin laitat suhteen itsesi kanssa kuntoon, arvostat itseäsi ja olet itsellesi myötätuntoinen, alkavat kanssaihmisesi kohdella sinua samalla tavalla. Kokeilepa. Ei se hetkessä tapahdu, ja voi vaatia paljonkin työtä itsesi kanssa, mutta lupaan että se on sen arvoista.

Ihanaa viikkoa sinulle!

❤ Pauliina

Ohjaajana elämänarvot

Elin kauan ihan hyvää elämää, jossa olin ihan tyytyväinenkin. Elämässä oli niitä asioita, mitä ajattelin haluavani ja joihin olin kasvanut. Oli ammatti, työ, parisuhde, lapset, koti. Ennen kolmeakymmentä ikävuotta jotakin alkoi muuttua. Huomasin kyseenalaistavani yhä enemmän kaiken merkitystä – niitä asioita, joista elämäni koostui. Siitä tavasta, jolla elämääni elin. Huomasin usein, että tein asioita jonkinlaisen pakon sanelemana, tottumuksesta, automaattiohjauksella. Samaan aikaan mieleni alkoi kuin herätä unesta; kiinnostuin ihan erilaisista asioista kuin ennen, en pitänyt enää niin tärkeänä kaikkia niitä asioita, joista elämäni koostui. En ollut koskaan miettinyt arvoja. Siis minun omia arvojani. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että elin siten, kuin ajattelin että muut olettavat minun elävän. Olin muodostanut ulkopuolelta tulevista, itse luomistani odotuksista, käsityksen siitä, mitä on hyvä elämä. Miten asioiden kuuluu mennä ja edetä, mitä ihmisen kuuluu tehdä.

Ajattelen, että olen syntynyt kauniiden tähtien alle. Olen saanut kyseenalaistaa. Olen saanut tehdä ratkaisuja, vaikka ne ovat olleet kipeitä ja vaikeita ja niihin on liittynyt myös muiden ihmisten elämään vaikuttavia muutoksia. Mutta uskon, että myös näillä ihmisillä on lopulta parempi näin.
Olen saanut muuttaa ja muuttua. Olen luopunut, vain huomatakseni että luopumisen myötä olen saanut niin paljon enemmän.

Olen saanut mennä syvälle itseeni, pysähtyä, tutustua ajatuksiini ja tehdä omat valintani. Kokeilla, etsiä, löytää. Tutustua omaan arvomaailmaani ja löytää elämääni arvojeni mukaiset palaset.

Tiedän mitä on kiire, väsymys, jatkuva paine pään sisällä kaikista tekemättömistä töistä. Töistä, jotka eivät ole sinulle tärkeitä, mutta joita olet ajautunut hoitamaan. Töistä, jotka ovat sinulle tärkeitä, mutta joiden hoitamiseen on ihan liian vähän aikaa.
Tiedän, mitä on kun stoppi tulee lopulta pakon edessä. Ei siksi, että päätät stopata, vaan siksi, että pää ja kroppa stoppaa; koska on pakko.
Tiedän mitä on tajuta ja ymmärtää, että muutos on väistämätön. Mitä on kerätä rohkeutta pieninä palasina, päivä päivältä.
Tiedän miten raskasta, mutta antoisaa ja palkitsevaa on omien arvojen tutkiminen, etsiminen ja löytäminen, sekä palasien asettelu oikeaan järjestykseen. Omien rajojen vetäminen.
Olen opetellut ihan hullun lailla kiitollisuutta. Tehnyt sen eteen tosi paljon töitä. Ja onnistunut. Sinäkin voit onnistua!
Olen oppinut omakohtaisten kokemusten kautta mikä voima on unelmoinnilla ja unelmilla.

Nyt halusin koota tästä kaikesta paketin, jotta sinä voit kokeilla, etsiä, löytää, innostua ja onnistua. Muodostui Arjen Voimavalmennus – lisää tasapainoa arkeesi – verkkovalmennus.

Elämää voi elää monella tavalla. On ihan ok vaikkei koko ajan olisikaan niin onnellinen, tyytyväinen, tuntisi tekevänsä merkityksellisiä asioita, itselleen oikeita asioita. Se on ok, jos se on sinulle ok. Mutta jos haluat tietää, voisiko elämä olla jotain vähän enemmän, jotain muuta kuin ok, voi olla paikallaan ottaa hetki itselle; tarkistaa missä menet elämässäsi nyt, mihin olet matkalla; rakentuuko elämäsi sinun todellisen arvopohjasi päälle. Huomaatko, kuinka paljon hyvää sinun elämässäsi on ja mikä voima se on, kun muistat välillä unelmoida.

Arvot ohjaavat elämää ja elämällä omien arvojen mukaisesti, tuntee useammin tyytyväisyyttä, kiitollisuutta ja merkityksellisyyttä.
Siksi yksi asia sopii yhdelle ja toinen toiselle.

Mitkä ovat sinun arvojasi ja miten ne toteutuvat sinun elämässäsi?

Tutustu Arjen Voimavalmennukseen
https://ainoasi.fi/arjen-voimavalmennus
ja
ilmoittaudu mukaan https://holvi.com/shop/ainoasiverkkokauppa/product/2d3ed0917619352ecca321d86296a9f3/

❤ Pauliina

”Sillä sellaisina hetkinä olen tosi onnellinen.”

Meidän ajassamme on paljon vitsauksia. On paljon ääripäitä. Toisaalta on onnellisuutta. Toisaalta on käsittämätöntä onnettomuutta. Toisaalta on taivaanrannanmaalareita, jotka elävät hetki kerrallaan, vailla huolta huomisesta. Toisaalta on äärimmäisyyksiin vedettyä, pakonomaista suorittamista. Onnellisuudesta ja onnellisuuden tavoittelustakin on tullut suoritus. Koko ajan halutaan saavuttaa enemmän. Saada lisää. Kokea lisää ja enemmän. Olla niin hetkessä. Tuntea, haistaa, maistaa, rakastaa, vihata. Niin paljon kaikkea, koko ajan kiire olla onnellinen ja tehdä niitä asioita, joista tulee niin onnelliseksi. Joista saa tyydytystä, joista tulee hyvä mieli. Joista kertyy muistoja ja kokemuksia.

Muutama päivä sitten huomasin, että minulle oli käynyt kuin huomaamatta niin, että onnellisuuden kokemuksen tavoittelusta oli tullut suoritus. Piti niin kovasti olla koko ajan onnellinen, että unohdin elää ja olla läsnä niissä hetkissä, joista oikeasti minulle tulee onnellisuuden kokemus. Suoritus, joka sai minut puristamaan onnellisuuden pelin mailaa niin lujasti, että rystysissä ei kiertänyt enää veri.

Havahduin tähän kaikkeen vasta, kun eräänä päivänä oli oikeasti kivaa tekemistä ihanassa seurassa ja unohdin ajatella, kuinka onnellinen minun pitää koko ajan olla. Vasta tuon päivän iltana huomasin, että hitsi – olen ollut tänään pitkästä aikaa tosi onnellinen. Ja mistä se johtui? Se johtui siitä, että heitin mailan nurkkaan, tein itselle mieluisia asioita, enkä ajatellut, että nyt minun pitää olla tästä kaikesta valtavan onnellinen. Tajusin, että olin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan läsnä hetkessä, aidosti omana itsenäni pysähtyneenä ja keskittyen juuri siihen, mitä olin kulloinkin tekemässä ja missä, kenen kanssa.

Tuo päivä sai minut taas kerran tajuamaan sen, että minulle onnellisuus on tärkeää. Todella tärkeää. Mutta se ei ole hampaat irvessä suorittamista. Onnellisuus ei tule sitten, kun on suorittanut tietyn määrän asioita ja tehnyt kaiken to-do-listalta. Onnellisuus ei tule ’sitten kun’. Onnellisuus on nyt. Tässä hetkessä. Läsnäolo, aito pysähtyminen, kohtaaminen. Onnellisuus on sitä, että lakkaa ajattelemasta pakonomaisesti pyrkimystä tulla onnelliseksi.

 Sen huomaa, kun on onnellinen. Sen huomaa, kun ei ole onnellinen. Sen huomaa, kun yrittää liian kovasti olla onnellinen ja siinä hetkessä huomaa, miten onnellisuus kaikkoaa kauemmaksi ja kauemmaksi. Päätän siis lakata suorittamasta onnellisuutta, harjoittaa läsnäoloa, kuunnella sydämen ääntä ja luottaa elämään. Sillä sellaisina päivinä olen tosi onnellinen.  

❤ Pauliina