Lisää onnistumisia valmennuksen avulla

Valmennus on ratkaisukeskeinen menetelmä, joka ongelman poistamisen sijaan keskittyy ratkaisun löytämiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että asiaa lähestytään keskittymällä siihen, mitä sinä voit tehdä toisin edistääksesi halutun asian toteutumista tai haluttuun lopputulokseen pääsemistä.

Valmennuksessa siirretään huomio pois niistä asioista, joihin ihminen ei voi omalla toiminnallaan vaikuttaa, keskittymään niihin asioihin, jotka ovat vaikutuspiirissämme. Valmennuksessa opetellaan tunnistamaan erilaisia tunteita sekä erottamaan tunteet ja ajatukset. Oleellista on, että asiat ratkeavat ja muutokset tapahtuvat, sinun itsesi ja oman toimintasi kautta.

Ihmisen kykyyn nähdä omat vaikutusmahdollisuudet ja onnistumiset, vaikuttavat olennaisesti ihmisen itsetuntemus ja itsetunto. Itsetuntemus tarkoittaa omien vahvuuksien ja voimavarojen oikeanlaista tiedostamista ja niiden tehokasta käyttämistä, ihmisen omaa potentiaalia. Itsetunto merkitsee ihmisen kykyä kohdata tilanteita, käsitellä asioita ja ympäröivää maailmaa sekä esimerkiksi vastaanottaa palautetta ja kestää haastaviakin tilanteita. Kun itsetuntemus on hyvä, ihminen tietää mitä haluaa, miksi haluaa ja mitkä asiat tuovat omaan elämään merkityksellisyyttä. Itsetunto on tärkeä pohja kaikelle toiminnalle – kuinka tavoittelemme unelmiamme, saavutamme tavoitteitamme ja kehitämme itseämme.

Valmennus on turvallinen paikka tutkia itseään ja rakentaa itsetuntoa. Valmentaja ei tuomitse, arvioi, arvostele tai määritä, millainen sinun pitäisi olla tai miten sinun pitäisi jokin tilanne tai asia kohdata. Kun uskaltaa luottamuksen ilmapiirissä sanoittaa ääneen niitä itselle arkoja asioita ja tunteita, jo se itsessään voi saada aikaan oivalluksia ja helpottaa. Valmennuksessa tehtävien harjoitusten ja erilaisten kysymysten avulla ihminen pääsee tutkimaan, kuka oikeastaan on. Mistä tykkää. Mitä kaipaa ja haluaa. Mistä haluaa kenties luopua. Kun näitä asioita tunnistaa, ja löytää valmennuksen avulla rohkeutta alkaa elää näiden asioiden mukaisesti, vahvistuu myös itsetunto. Kun tuntee itsensä, tietää mitä haluaa ja mitä ei, alkaa vähitellen enemmän ja enemmän rakentaa omasta elämästään itselleen mieluisaa. Kun onnistumisia yksi toisensa jälkeen tulee, alkaa luottaa itseensä ja omiin kykyihinsä, joka taas kohentaa itsetuntoa.

Meillä jokaisella on varmasti tänä päivänä saatavilla rajaton määrä tietoa. Siitä ei ole kysymys. Ehkä kysymys onkin siitä, että juuri tuon rajattoman tiedon määrän valossa on vaikea erottaa se oleellinen – se mikä juuri minulle on sitä tarpeellista, hyödyllistä ja oleellista.

Valmennuksen hyötyjä ovat esimerkiksi henkilön ajatusten kirkastuminen, fokuksen suuntaaminen itselle tärkeisiin asioihin, ajan- ja stressinhallinnan keinojen löytäminen, oman itsen parempi ymmärtäminen sekä tavoitteiden asettaminen ja niiden saavuttaminen.

Tavoitteen saavuttaminen ei useinkaan ole kiinni siitä, ettemme tietäisi mitä tehdä. Ettemme osaisi asettaa tavoitteita tai tavoittelisi muutosta. Oleellista tavoitteiden saavuttamisessa ja muutoksen onnistumisessa on kuitenkin syvempi ymmärrys ja oivallukset siitä, kenen tavoitteita yrittää saavuttaa. Ovatko ajatukset omia, sitä mitä oikeasti itse elämältä haluaa tai miten itse haluaa jonkin asian olevan. Epäonnistumme usein sellaisissa asioissa, jotka ovat oletuksena tai odotuksena asetettu meille ulkopuolelta. Silloin aito halu ja tahto ei tule meistä itsestämme eikä oma oivallus ohjaa meitä muutokseen.

Valmennuksen avulla saadaan siis lisää onnistumisia.
Missä sinä haluaisit onnistua tai mitä haluaisit muuttaa?
Mikä on toisin, kun olet saavuttanut tavoitteesi?

Ihanaa viikonloppua sinulle!

<3 Pauliina

Kun itsekritiikki murenee

Sinulla on varmasti jokin asia, jossa olet tosi hyvä. Jota olet sinnikkäästi harjoitellut niin kauan ja paljon, että osaat sen kuin vettä vaan, aivan kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa. Niin minullakin. Olen monessa jutussa kohtalainen. Keskinkertainen, joissakin tosi hyvä, ammattilainen. Joissakin huono, surkea, toivoton. Mutta yhdessä jutussa olen ollut mestari. Yhtään itseäni kehumatta, jalustalle nostamatta. Voin sanoa, että itsekritiikki, itseni arvostelu ja mollaaminen, niitä olen harjoitellut vuosikausia. Olen pitänyt itseäni muita huonompana, arvostellut, arvostanut vähemmän. Siinä olin tosi hyvä.

Armottomuus itseä kohtaan, omien heikkouksien jatkuva ajatteleminen, itsen mollaaminen ja huonompana pitäminen syövät valtavasti energiaa. Aikaakin menee hukkaan eikä omia voimavaroja ja vahvuuksia tule lainkaan hyödynnettyä täydellä potentiaalilla. On aika raskas ajatus, että joka kerta kun haaveilee jostakin mitä haluaisi tehdä tai jotakin minne haluaisi mennä, nousee mieleen heti seuraavaksi epäilys siitä, miten selviän, miten pärjään, mitäköhän joku toinen tekemisistäni ajattelee. Miltä näytän, mitä voin sanoa, mitä saan sanoa, miten onnistun, vai epäonnistunko. Jos epäonnistun, mitä siitä seuraa. Mitä muut sanovat, ajattelevat.

Oma ajatusmaailmani alkoi murenemaan pala palalta ja muuttumaan myötätuntoisemmaksi, vähemmän kriittiseksi pikku hiljaa. Ei se ollut mikään salama kirkkaalta taivaalta, mikään hetken välähdys, jolloin olisin tajunnut että ’who cares’. Mitä se kenellekään kuuluu, miltä näytän, mitä teen, mitä sanon, miten käyttäydyn, miten onnistun tai epäonnistun. Itsemyötätunto on taito, jota voi harjoitella. Sitä pitää harjoitella, sillä kun vuosikaudet on harjoitellut itsekritiikkiä, siitä poisoppiminen ottaa aikansa.

Matkan varrella on ollut oivalluksia. Oivalluksia siitä, että kaikkia ei tarvitse miellyttää. Oivalluksia siitä, että itseämme varten me jokainen täällä eletään. Oivalluksia siitä, ettei se ole minun syyni tai vikani, jos elämällä omannäköisesti, ärsytän jotakuta. Mietit nyt, että kuinka tyhmä. Kaikki luettelemani asiat ovat meillä kaikilla tiedossa. Olemmehan fiksuja, aikuisia ihmisiä. Eikä nämä ole mitään uusia juttuja. Mutta tieto ei vielä riitä. Tarvitaan se lampun syttyminen siellä omassa päässä. Se oivallus, mitä jokin asia minulle tarkoittaa. Oivalluksen myötä alkaa uuden ajatusmallin rakentaminen. Jos pelkkä tieto riittäisi muuttamaan tapoja elää ja olla, ei meillä olisi vaikkapa elintasosairauksia, tupakointia, alkoholismia, huumeongelmia tai muita vastaavia, koska tietoa näistäkin asioista on saatavilla rajattomasti.

Muutos alkoi tapahtua, kun tajusin, että jos joku toinenkin on onnistunut, miksen minä voisi yhtä lailla onnistua. Jos joku toinen on toteuttanut unelmansa, miksen minäkin voisi. Jos joku toinen tekee asioita, joista unelmoi, miksen minäkin voisi. Ajatus siitä, että tuskinpa olen sen kummallisempi ihminen kuin ne 6 miljardia muuta tällä maapallolla. Kaikki me ollaan omanlaisia, eri näköisiä, eri kokoisia, eri lailla puhuvia, eri lailla ajattelevia, eri lailla tuntevia. Ymmärsin, että se ei ole minulta pois, jos joku ei tykkää.

Olen ylittänyt itseni monella tapaa. Pieniä juttuja ehkä monelle, isoja minulle. Esiintyminen videolla. Valmentaminen tuntemattoman ryhmän edessä. Puhuminen podcastissa. Omien ajatusten julki tuominen. Riisuutuminen toisen edessä. Itkeminen, heikkona oleminen, pelko, sen myöntäminen ääneen että olen väsynyt, epävarma, hämmentynyt. Sen sanoittaminen, että rakastan, välitän, ikävöin. Pää pystyssä kulkeminen. Olisiko sittenkin mahdollista, että minua kaupungilla katsovat ihmiset katsovat ihaillen, eivät ilkkuen. Osa tästä on konkreettista, osa kielikuvia. Löydät ehkä jutun punaisen langan.

Nykyään asiat ovat aika lailla toisin. En enää jaksa hirveästi miettiä, käyttää energiaa siihen, mitä muut ajattelevat. Teen omalla tavalla, mun tavalla. Ja se on ihan yhtä oikein kuin sun tavalla tehty.
Ehkä onkin niin, että yhdessä meillä voi olla toisillemme jotain enemmän annettavaa. Yhdessä olemme vahvempia, jokainen omien ominaisuuksiemme kanssa. Kenelläkään ei pitäisi olla syytä piilottaa, pienentää itseään.

Itsemyötätunto on taito, jota voi harjoitella. Se on pieniä, hyviä ajatuksia ja tekoja itselle, joka päivä. Itsekritiikki on hyvästä, silloin kun se on eteenpäin vievää ja kohtuullista. Virheitä tekevät kaikki, niistä oppii ja niistä usein parhaat jutut lopulta syntyvät.

Mitä kivaa, kannustavaa tai lempeää sinä voit sanoa itsellesi tänään?

<3 Pauliina

Millaista sinun sisäinen puheesi on?

Ystäväsi kertoo sinulle haaveestaan, jonka haluaisi saavuttaa. Muutoksesta, jonka haluaisi tehdä. Asiasta, jota haluaisi kokeilla. Mitä sanot ystävälle? Todennäköisesti kannustat. Ehkä tsemppaat. Autat löytämään keinoja tavoitteeseen pääsemiseksi. Nostat esille ystävän vahvuuksia ja ominaisuuksia, jotka auttavat muutoksessa. Lupaat olla tukena ja auttaa missä voit. Mietitte yhdessä, miten aloittaa. Et keskity siihen, mikä voisi mennä pieleen tai miksi ystäväsi ei kannattaisi ryhtyä edistämään aikomaansa asiaa.

Mietit haavetta, jonka haluaisit saavuttaa. Muutosta, jonka haluaisit tehdä. Asiaa, jota haluaisit kokeilla. Mitä sanot itsellesi? Millä sanoilla sisäinen äänesi sinulle puhuu? Kannustavasti? Tsemppaavasti? Listaatko mielessäsi omia vahvuuksiasi ja ominaisuuksiasi, jotka auttavat sinua muutoksessa? Mietitkö, että olet ansainnut muutoksen ja sitä kautta tyytyväisyyden ja onnellisuuden elämässäsi, joka lisääntyy haaveen toteutumisen myötä?
Vai puhutko itsellesi alentavasti, mollaat, haukut, painat alas, naurat halveksivasti typerille haaveillesi?

Se, miten puhumme itsellemme, millainen sävy sisäisellä äänellämme on, vaikuttaa haluttuun lopputulokseen jopa enemmän kuin ympäristön tuki ja se, mitä muut meille sanovat.
Jos sisäinen puhe on negatiivinen ja ei-kannustava, teet jo siinä vaiheessa tietämättäsi valinnan epäonnistua.
’Haluaisin aloittaa joogan, mutten kuitenkaan ole tarpeeksi notkea’. Tuossa päätät olla kankea, ja olla menemättä ensimmäisellekään joogatunnille, voidaksesi alkaa harjoitella sitä säännöllisesti tullaksesi notkeammaksi.
’Haluaisin löytää uuden työn, mutta en kuitenkaan olisi hyvä missään muussa kuin nykyisessä työssäni’. Rajaat mahdollisuutesi oppia ja kehittyä, jo ennen kuin edes kartoitat mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja.
Omaa tapaa puhua itselle kannattaa huomioida ja muokata positiiviseksi ja kannustavaksi, sillä kaiken ympärilläsi olevan seuran voit vaihtaa. Omaa itseäsi et voi. Sen sijaan voit alkaa kohdella itseäsi ystävällisesti ja kannustavasti.
Kannustava ja ystävällinen sisäinen puhe on eri asia kuin nostaa itsensä muiden yläpuolelle. On tärkeää tunnistaa omat vahvuudet ja kehityskohteet, mutta jokaisen heikkouden vastapainoksi voi jokainen löytää positiivista itsestään ja sanoa jotain kannustavaa itselleen.
Oman sisäisen puheen muuttaminen kannustavaksi alkaa pikku hiljaa vaikuttaa ja näkyä siten, että elämäsi alkaa muuttua. Kun uskot itseesi, muutkin huomaavat sen ja alkavat arvostaa sinua. Ensin positiivinen sisäinen puheesi voi alkaa näkyä pienissä arkisissa asioissa ja esimerkiksi tunnetilassasi. Huomaat olevasi paremmalla tuulella, onnistuvasi asioissa aiempaa paremmin ja arjen muuttuvan vähän jouhevammaksi.
Parhaimmillaan myönteinen ja kannustava sisäinen puhe johtaa isoihin, haaveilemiisi elämänmuutoksiin, asioiden saavuttamiseen ja haaveiden toteutumiseen.

Sen selittämiseen, miksi juuri sinä et voi, et osaa, et onnistu, et voi, et pysty, menee kovin paljon energiaa. Kun alat puhua itsellesi arvostavasti, kauniisti ja kunnioittavasti, vapautuu valtava määrä aikaa ja energiaa konkreettiseen tekemiseen unelmien eteen.
Konkreettinen unelma voi olla vaikkapa oman itsen arvostaminen. Katkaisemalla negatiivinen sisäinen puhe, tuo unelma voi alkaa toteutua kuin itsestään.


Olet itsesi suurin jarru, isoin vihollinen, pahin mollaaja. Mutta voit olla itsesi paras ystävä, arvostavin kaveri ja paras tsemppaaja. Miten sinä puhut itsellesi?

<3 Pauliina

Älä anna pelon estää

Kuinka usein mietit, mitä muut sinusta ajattelevat?
’Miltä näytän jos teen näin, mitähän tuo tuumaa jos teen noin?’ Jos saisin itse päättää, tekisin ihan toisenlaisia valintoja, jotain ihan muuta työtä, asuisin toisenlaisessa kodissa, harrastaisin itselle mieluisia asioita, käyttäisin aikaani itselle mieluisalla tavalla. 

On inhimillistä ajatella, mitä muut ajattelevat. On ihmisen perustarpeessa tuntea tulevansa hyväksytyksi. Jokainen kaipaa ja tarvitsee rakkautta, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja sitä, että saa olla juuri sellainen kuin on. 
Ihmissuhteissa pitää tehdä myös kompromisseja. Mutta niilläkin on rajansa.
Jos elämä alkaa olla vain muiden miellyttämistä, toisten toiveiden ja tarpeiden täyttämistä ja energian suuntaamista muiden hyväksi, elämä  muuttuu suorittamiseksi ja oma tyytymättömyys kasvaa. 

Nyt saatat ajatella, että onpa itsekästä. ’Minullahan on perhe. Puoliso, lapset. Työ, asuntolaina, velvollisuudet ja tehtävät. Enhän minä nyt voi itseäni tässä alkaa ajatella.’ Arvaapa mitä. Niin on minullakin. Ja teen silti omaa hyvinvointiani ja jaksamistani palvelevia valintoja. Ja se johtaa, arvaapa mihin. Lähipiirini hyvinvointiin. Työ jota rakastan. Jossa saan olla ihmisten kanssa. Haastaa itseäni. Käyttää luovuutta ja innovatiivisuutta. Koti, joka sopii meidän perheelle niin kokonsa, sijaintinsa kuin kustannusten puolesta. Aikaa lapsille, kysyä mitä kuuluu. Pitää heidät hengissä ja luoda turvaa. Valinnat, jotka tukevat arvojani.
Ei se tarkoita sitä, etteikö minulla olisi velvollisuuksia, että tekeminen olisi koko ajan 24/7 pelkkää kivaa, hauskaa, mukavaa. Ei yhtään ponnistelua, vääntämistä, tekemistä koska asiat vaan pitää hoitaa. Tietenkin se on sitäkin. Mutta sisäinen rauha siitä, että kokonaisuus tuntuu oikealta, perusfiilis on onnellinen, kiitollinen, että tämä on minun näköiseni elämä.

Jos jokainen meistä kääntyisi aika ajoin itseensä, tutkimaan ja kysymään, mitä minulle kuuluu, missä minä olen elämässäni, mitä minä haluan; veikkaan, että tyytyväisyys lisääntyisi kun toisten elämän ihmetteleminen jäisi vähemmälle.
Ja nyt kerron yhden salaisuuden – harva oikeasti miettii sinun elämääsi, tekemisiäsi, valintojasi, elämäntapaasi. Ja jos miettii, se kestää ehkä n. 15 sekuntia. Aika nopeasti sitä huomaa, että ei se toisen elämä niin erikoista ole. Ja jos toinen miettii sinun elämääsi pidempään, oikein toden teolla kiinnittää huomiota; eikös se ole hyvä – merkki siitä, että sinun elämäsi on niin mielenkiintoista että sitä kannattaa seurata. Wau!

Keskity siis mieluummin siihen, millaisia pieniä muutoksia voit tehdä omassa elämässäsi, lisätäksesi omaa hyvinvointiasi, lisätäkseni läheistesi ja sinulle tärkeiden ihmisten hyvinvointia.
Jos se vaatii isomman muutoksen, älä pelkää. Tai pelkää vaan. Istu alas. Sano ääneen, mitä ajattelet. Tunnustele asiaa. Punnitse vaihtoehtoja. Valitse niistä sopivin. Tee suunnitelma. Ja palkkaa valmentaja. Älä anna pelon estää rohkeutta tulemasta esiin. Koska me olemme täällä vaan kerran ja Juha Vuorisen sanoin ’elämän tarkoitus on olla sika onnellinen’.

Ihanaa viikkoa sinulle!

<3 Pauliina




Elämäsi tärkein ihmissuhde

Mikä on elämäsi tärkein ihmissuhde? Monesti tähän vastataan ’puoliso, äiti, isä, oma lapsi, ystävä’ jne. Nämä ovat tärkeitä, tarpeellisia ja arvokkaita vastauksia. Mutta tulevatko onni ja hyvinvointi ulkopuolelta? Muilla ihmisillä on tietenkin valtava vaikutus elämässämme, sitä ei käy kiistäminen. Voikohan kukaan meistä olla täydellisesti sellainen, ettei ympäristö millään tavalla vaikuttaisi ajatteluumme, tekemisiimme, valintoihimme.
Mutta, se elämäsi tärkein ihmissuhde? Ajattelen, että elämäsi tärkein ihmissuhde on suhde sinuun itseesi. Se on monta kerta myös se haastavin ja vaikein. Olet itse itsesi suurin jarru, moittija, armoton ääni kuiskimassa omalla olkapäälläsi. Suhde itseesi voi olla myös elämäsi paras ja antoisin ihmissuhde. Omaa mieltä harjoittamalla ja itselle oikealla tavalla käyttämällä, ihminen voi saavuttaa mitä vain eivätkä toisaalta ulkopuoliset odotukset tai luulot, ole rajoitteena.
On helppo hakea syytä ja syyllistä aina ulkopuolelta. On rankkaa katsoa peiliin ja todeta, että keskustelukumppani, jonka kanssa olisi syytä varata palaveri, katselee juuri nyt sieltä peilistä.
Sanotaan, että toisissa ihmisissä näkee itsensä. Kun jokin asia toisessa ärsyttää, se onkin ehkä juuri piirre tai ominaisuus, joka sinussa itsessäsikin on. Kun on itsensä kanssa sujut, hyväksyy itsensä, on myötätuntoinen ja sopivasti lempeä itselleen, näkee ympärillä olevat ihmiset eri tavalla. Hyväksyvämmin ja arvostavammin. Ei tarvitse purkaa omaa sisäistä pahaa oloa tai epätietoisuutta muihin tai yrittää muuttaa muita ihmisiä. Kun ns. pääsee väleihin itsensä kanssa, lakkaa kuin huomaamatta samalla seuraamasta niin tarkalla silmällä, mitä muut tekevät tai eivät tee.

Voit kokeilla seuraavaa lyhyttä harjoitusta keskustellaksesi itsesi kanssa.
Pysähdy hetkeksi, sulje silmät ja hengitä muutaman kerran syvään, keskittyen vain hengitykseen. Kysy sitten itseltäsi:
– Mitä ajattelen itsestäni juuri nyt?
– Mikä on minussa parasta?
– Mistä minä pidän?
– Mistä haluan luopua, jotta suhde itseeni muuttuisi enemmän hyvinvointiani tukevaksi?
– Mitä hyvää voin antaa, sanoa, sallia, itselleni tänään?

Voit kirjata vastaukset ylös. Mikäli haluat muutosta johonkin asiaan suhteessa itseesi, laadi toimintasuunnitelma tavoitteeseen pääsemiseksi. Mikä on ensimmäinen askel?

Olen huomannut, että sitä helposti vetää puoleensa senkaltaisia ihmisiä, miten itse itsesi näet. Jos aina ajattelet, että et ole ansainnut hyvää energiaa tuovia, tasapainoisia ihmissuhteita, elämääsi sujahtaa helpommin niitä henkilöitä, jotka eivät käytöksellään saa oloasi paremmaksi ja arvostetuksi. Kun ensin laitat suhteen itsesi kanssa kuntoon, arvostat itseäsi ja olet itsellesi myötätuntoinen, alkavat kanssaihmisesi kohdella sinua samalla tavalla. Kokeilepa. Ei se hetkessä tapahdu, ja voi vaatia paljonkin työtä itsesi kanssa, mutta lupaan että se on sen arvoista.

Ihanaa viikkoa sinulle!

<3 Pauliina

”Sillä sellaisina hetkinä olen tosi onnellinen.”

Meidän ajassamme on paljon vitsauksia. On paljon ääripäitä. Toisaalta on onnellisuutta. Toisaalta on käsittämätöntä onnettomuutta. Toisaalta on taivaanrannanmaalareita, jotka elävät hetki kerrallaan, vailla huolta huomisesta. Toisaalta on äärimmäisyyksiin vedettyä, pakonomaista suorittamista. Onnellisuudesta ja onnellisuuden tavoittelustakin on tullut suoritus. Koko ajan halutaan saavuttaa enemmän. Saada lisää. Kokea lisää ja enemmän. Olla niin hetkessä. Tuntea, haistaa, maistaa, rakastaa, vihata. Niin paljon kaikkea, koko ajan kiire olla onnellinen ja tehdä niitä asioita, joista tulee niin onnelliseksi. Joista saa tyydytystä, joista tulee hyvä mieli. Joista kertyy muistoja ja kokemuksia.

Muutama päivä sitten huomasin, että minulle oli käynyt kuin huomaamatta niin, että onnellisuuden kokemuksen tavoittelusta oli tullut suoritus. Piti niin kovasti olla koko ajan onnellinen, että unohdin elää ja olla läsnä niissä hetkissä, joista oikeasti minulle tulee onnellisuuden kokemus. Suoritus, joka sai minut puristamaan onnellisuuden pelin mailaa niin lujasti, että rystysissä ei kiertänyt enää veri.

Havahduin tähän kaikkeen vasta, kun eräänä päivänä oli oikeasti kivaa tekemistä ihanassa seurassa ja unohdin ajatella, kuinka onnellinen minun pitää koko ajan olla. Vasta tuon päivän iltana huomasin, että hitsi – olen ollut tänään pitkästä aikaa tosi onnellinen. Ja mistä se johtui? Se johtui siitä, että heitin mailan nurkkaan, tein itselle mieluisia asioita, enkä ajatellut, että nyt minun pitää olla tästä kaikesta valtavan onnellinen. Tajusin, että olin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan läsnä hetkessä, aidosti omana itsenäni pysähtyneenä ja keskittyen juuri siihen, mitä olin kulloinkin tekemässä ja missä, kenen kanssa.

Tuo päivä sai minut taas kerran tajuamaan sen, että minulle onnellisuus on tärkeää. Todella tärkeää. Mutta se ei ole hampaat irvessä suorittamista. Onnellisuus ei tule sitten, kun on suorittanut tietyn määrän asioita ja tehnyt kaiken to-do-listalta. Onnellisuus ei tule ’sitten kun’. Onnellisuus on nyt. Tässä hetkessä. Läsnäolo, aito pysähtyminen, kohtaaminen. Onnellisuus on sitä, että lakkaa ajattelemasta pakonomaisesti pyrkimystä tulla onnelliseksi.

 Sen huomaa, kun on onnellinen. Sen huomaa, kun ei ole onnellinen. Sen huomaa, kun yrittää liian kovasti olla onnellinen ja siinä hetkessä huomaa, miten onnellisuus kaikkoaa kauemmaksi ja kauemmaksi. Päätän siis lakata suorittamasta onnellisuutta, harjoittaa läsnäoloa, kuunnella sydämen ääntä ja luottaa elämään. Sillä sellaisina päivinä olen tosi onnellinen.  

<3 Pauliina

Ihan tavallinen maanantai

Moi!

Maanantai, 13. heinäkuuta. Aamupäivä oli lämmin ja aurinkoinen, nyt harmaa ja sateinen. Istahdan koneen ääreen, olen yksin kotona (ihan parasta!) ja keitän kalakeittoa. Nyt tuntuu vähän siltä, että jotain saattaa olla tulossa ulos ajatuksina, jotka muuttuvat kirjaimiksi ja lauseiksi, jos hetken saan keskittyä.

Olin aiemmin tänään tulevassa toimitilassani maalaamassa. Olen alivuokralainen ja saan halutessani mennä ns. ’valmiiseen pöytään’ eli minulta ei vaadita remonttiin osallistumista. Haluan kuitenkin osallistua, sillä koen että samalla tulen sinuiksi tilan kanssa, siihen syntyy side. On myös makeeta seurata ja nähdä, kuinka innolla, tarmolla, visioilla, päättäväisyydellä ja rohkeudella saadaan aikaan ihan mitä halutaan!

Tästä on kyse myös Life Coachingissa. Halusta kehittyä, mennä eteenpäin, haastaa itseään asettamalla tavoitteita joita saavuttamalla hyödyntää omaa potentiaaliaan ja kasvattaa rohkeuttaan. Mutta noiden isojen teemojen takana voi olla monta solmua, pelkoa, epävarmuutta, toivetta, että joku tulisi ja ratkaisisi minun ongelmani. Tekisi päätökset puolestani. Etten joutuisi itse kohtaamaan vaikeita tunteita, tekemään päätöksiä, menemään eteenpäin. Näyttämään muille, että olen minä; arvokas ja kykenävä ihan omana itsenäni. Life Coaching kun toimii vain ja ainoastaan silloin, kun ihminen itse on siihen valmis. Valmentaa voi henkisesti tervettä ihmistä, joka on valmis

ottamaan vastuun itsestään ja elämästään. Ihmistä, joka itse haluaa valmennusta.

Valmentaminen käsitteenä herättää helposti ajatuksen käskemisestä, neuvomisesta, sääntöjen luomisesta. Life Coach- elämäntaidonvalmennus nimenomaan ei ole mitään edellä mainituista. Life Coachingin idea on, että pysähtymällä itsensä äärelle, tutkimalla omia ajatuksiaan, uskomuksiaan ja käyttäytymistään, voidaan nimenomaan poistaa ihmisen elämästä ja tavasta ajatella, niitä rajoittavia sääntöjä. Jokaisessa ihmisessä on lähes rajaton määrä potentiaalia, joka usein vain on piilossa. Lapsuudessa kuullut sanat, ehkä vanhemman puolivahingossa hyvää tarkoittaen lausuttu sutkautus, opittu tapa käyttäytyä, sisäänrakentuneet arvot ja mm. tapa puhua itselleen, jättävät jälkiä jonnekin tosi syvälle.

Kokemus siitä, että en saanut huomiota jossakin tilanteessa joltakin minulle tärkeältä henkilöltä. Pelko ja kokemus, etten tule hyväksytyksi omana itsenäni. Arvottomuuden tunne. Ajatus, etten ole yhtä hyvä kuin muut, en pysty, en osaa, en voi. Näitä, ja lukuisia muita täyttä elämää estäviä tunne- ja ajatuslukkoja, voidaan purkaa valmennuksessa ja muuttaa uskomuksia sinua ruokkiviksi, ei rajoittaviksi.

Ei neuvomista, ei terapiaa, ei mentorointia. Kun annat mieleesi nousta jonkun tilanteen, jossa ystäväsi, vanhempasi, harrastuskaverisi tai kollegasi on kehottanut sinua tekemään jotain, menemään jonnekin, toimimaan jollakin tavalla koska itsekin on toiminut; miltä silloin tuntui? Osuivatko toisen neuvot siitä, miten sinun pitää toimia, nappiin? Niinpä. Eivät tainneet osua. Ja se taas johtuu siitä yksinkertaisesta seikasta, että vain sinä itse tiedät, mikä sopii sinulle. Mitä sinä tarvitset.

Life Coachingin avulla opit kuuntelemaan itseäsi. Löydät vastaukset itsestäsi ja huomaat, miten hyvää tekee toimia juuri niin, kuin sinulle on hyvä. Coaching auttaa sinua lisäämään rohkeutta kokeilla ja oivaltaa, mitä sinä tarvitset ja haluat.

Mikä voisi olla luonnollisempaa ja avata sinulle enemmän sisäistä rauhaa ja rohkeutta, kuin kuunnella omaa sisintäsi. Kokemuksesta voin vakuuttaa, että ihan valtavasti energiaa vapautuu kun löytää itsensä ja kaikki elämän ihanat mahdollisuudet.

Ovi kolahti. En ole enää yksin. Sekin on ihanaa. Nyt syömään kalakeittoa.

❤ Pauliina

Intuitio

Miten teet päätöksiä? Mistä tiedät, onko tekemäsi päätös oikea vai väärä? Mihin perustat päätöksesi? Onko intuitio sinulle tuttu käsite?

Intuitiota voi kutsua myös ’sydämen ääneksi’. Monille meistä on tärkeää olla järkevä. Mikäli päätöstä tai valintaa ei pysty järjellä perustelemaan, ei sellaista valintaa kannata tehdä. Näin saatetaan ajatella. Järkisyyt ovat usein niitä aineellisia, näkyviä, konkreettisesti selitettäviä seikkoja. Intuitio mielletään jopa hömpäksi.

Sisäisen äänen kuuntelemista ja intuition lukemista pitää opetella, sillä se on saattanut hiljentyä ja hukkua järkisyiden ja ulkopuolisten odotusten alle. Eräs ihminen kertoi minulle, että hänellä on ollut intuitio aina, mutta hän ei ole tunnistanut sitä. Niinä hetkinä, kun järki on muodostanut päätökset, hän on toisinaan kokenut ’omituista tunnetta’ mutta sivuuttanut sen. Kunnes sittemmin oppi ymmärtämään, että se omituinen tunne onkin sisäinen ääni, joka ohjaa hänet aina oikeaan suuntaan.

Intuition mukaan eläminen ei ole aina helppoa, sitä en sano. Kulloisessakin elämäntilanteessa, meidän odotetaan käyttäytyvän tietyllä tavalla. Haluavan tiettyjä asioita. Elävän tietyllä tavalla. Tekevän tietynlaisia valintoja. Eikä intuition kuunteleminen tarkoita sitä, että ihminen käyttäytyy vailla järkeä, eläen järjettömästi ja haahuilevan asiasta, paikasta ja tilanteesta toiseen. Päinvastoin – intuitioon perustuvat valinnat muodostavat ihmiselle hyvinkin ehjän polun, jossa on helpompi elää ja hengittää, myös vaikeina hetkinä. Intuitio on se, joka antaa sinulle oikean vastauksen niihin järjellä valittuihin vaihtoehtoihin. Mitä ajattelet tästä: mikäli toinen ihminen ei hyväksy päätöstäsi, jonka olet tehnyt sydämen ääntäsi kuunnellen ja olet tällöin onnellinen, ei tuo ihminen pidä sinun onneasi riittävän tärkeänä. Haluatko silloin sellaista ihmistä elämääsi? Mitä intuitiosi sanoisi tähän?

Kysymys, ’onko tekemäsi päätös oikea vai väärä’. Kun tekee päätökset ja valinnat lopulta sydämensä ääntä, intuitiota kuunnellen, niin sellaiset päätökset ovat oikeita. Sillä jokainen kyllä sisimmässään tietää, mikä on itselle oikein ja parasta. Päätöksiä ja valintoja, joita pohtii vielä vuosien päästä ’teinkö oikean valinnan, olisiko pitänyt valita toisin’ ovat perustuneet järkeen. Silloin ei ole todella uskaltanut kuunnella intuitiotaan ja tehdä valintaa sisäisen äänensä mukaisesti.

Intuition kuuntelemiseen liittyy luottamus. Luottamus elämään siksi, että uskaltaa välillä antautua sisäisen äänen vietäväksi, sillä intuitio vaatii esiin tullakseen aikaa ja hiljaisuutta. Itsensä kuuntelemista ja tuntemista. Ei välttämättä konkreettista ympäristön hiljaisuutta, vaan ihmisen sisällä olevaa hiljaisuutta ja rauhaa. Uskallusta pysähtyä ongelman äärelle ja punnita vaihtoehtoja. Sisäisen äänen viestin tunnistamista voi helpottaa siihen monella liittyvä kehollinen kokemus. Kuulee puhuttavan ’painavasta’ tai ’puristavasta’ tunteesta rintakehällä, hartioilla, vatsassa. Ja kun kuuntelee sisäistä ääntään ja antaa intuition muodostaa päätös, voi kehollinen tuntemus olla vaikka ’henki kulkee vapaasti’ tai ’keveä olo’. Voi myös olla tunne, että aivan kuin joku puhuisi hiljaa. Intuitiota kuvaillaan myös ’sen vaan tietää mitä pitää tehdä’ tai tiesin sisimmässäni, mitä haluan tehdä’.

Intuitiota voi harjoittaa. Yksinkertainen mutta oivalluttava harjoitus on esimerkiksi tällainen:

Ota kynä ja paperia ja asetu johonkin rauhalliseen paikkaan. Sulje silmät, hengitä rauhallisesti. Anna mieleesi nousta asia, johon kaipaat vastausta. Ongelma, jonka haluaisit ratkaista. Keskity tuohon asiaan kaikella huomiollasi. Hengitä muutaman kerran syvään sisään ja ulos. Avaa sitten silmäsi. Ala kirjoittaa kaikkea sitä, mitä mieleesi nousi em. asiasta tai ongelmasta. Kirjoita n. 10 minuuttia analysoimatta tai arvostelematta lainkaan kirjoittamaasi. Aluksi tekstin tuottaminen voi olla väkinäistä, mutta jatka silti. Voit kirjoittaa pidempäänkin. Kun aika on kulunut, lue kirjoituksesi. Intuitiosi on saattanut kertoa sinulle vastauksen kirjoittaessasi. Mitä tapahtui? Eroaako intuitiosi vastaus siitä, minkä vastauksen järkesi antaisi? Miltä se tuntuu?

<3 Pauliina

Viisi annosta hyvinvointia

Hyvinvointi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) määritelmän mukaan hyvinvointiin kuuluvat terveys, materiaalinen hyvinvointi sekä koettu hyvinvointi tai elämänlaatu. Se, mitä nämä osa-alueet kunkin yksilön kohdalla tarkoittavat, on hyvin subjektiivinen kokemus – jokainen kokee eri tavalla ja eri määrin sen, mitä itse tarvitsee voidakseen hyvin ja kokeakseen hyvinvointia. Hyvinvointi voidaan jakaa vielä kahteen kategoriaan – henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Henkinen hyvinvointi tarkoittaa esimerkiksi kokemusta siitä, että tulee hyväksytyksi omana itsenään, hallitsee omaa elämäänsä, kokee eri elämän osa-alueiden olevan tasapainossa sekä mahdollisuutta vaikuttaa omaan elämäänsä. Myös kokemus olemisesta osana jotakin, yhteenkuuluvuudentunne, edesauttaa henkistä hyvinvointia.

Oman käsitykseni mukaan henkisen hyvinvoinnin pohjana ovat yksilön arvot, käsitys siitä mikä itselle on elämässä tärkeää. Henkilö voi hyvin, kun hänen elämänsä koostuu niistä osa-alueista, jotka tuovat henkilölle merkityksen tunnetta. Hyvinvointi lisää onnellisuutta, mutta ei ole absoluuttista onnellisuuden kokemuksen kannalta. Henkilö saattaa tilapäisesti voida jollakin osa-alueella huonosti, mutta kokea silti olevansa pääsääntöisesti onnellinen.

Fyysinen hyvinvointi koostuu mm. fyysisestä terveydestä, liikuntakyvystä, ravinnosta, nukkumisesta, kehon rasituksesta sekä kivun ja säryn kokemuksista. Ennen ajateltiin, että ihmisen mieli ja keho ovat kaksi toisistaan irrallista asiaa. Että niillä ei ole yhteyttä toisiinsa, eikä mielen hyvinvointi vaikuta kehon hyvinvointiin tai toisinpäin. Onneksi tuosta virheellisestä käsityksestä on jo kauan sitten tultu ymmärtämään, että ihminen on kokonaisuus, jossa mieli ja keho ovat tiiviissä yhteydessä, yksi kokonaisuus. Moni meistä tuntee henkisen hyvinvoinnin kehollisina tuntemuksina, ja esimerkiksi jokin kiputila kehossa vaikuttaa mielen toimintaan. Fyysinen hyvinvointi tuntuu mielessä myönteisinä ajatuksina, jaksamisen tunteena ja positiivisena suhtautumisena asioihin.

Työuupumus on esimerkki tilanteesta, jossa henkisen hyvinvoinnin järkkyminen voi ilmetä esimerkiksi unettomuutena tai vaikkapa selkäkipuna. Tai pitkään jatkunut kiputila elimistössä saa ihmisen masentumaan. Hyvinvointi on siis vahvasti kokonaisvaltainen kokemus, johon vaikuttavat niin fyysinen kuin henkinen kokemus hyvinvoinnista.

Seuraavassa on listattuna joitakin elämän osa-alueita, joiden kautta yksilön hyvinvointi koostuu. Lista ei ole tyhjentävä. Tarkastelemalla näitä elämän osa-alueita, voit tutkia ja todeta, mitkä asiat kuuluvat sinun hyvinvoinnin kokemukseesi ja ovatko sinun elämäsi hyvinvoinnin palikat kohdallaan.

1. Elämänarvot. Listaa vähintään viisi (tai enemmän) asiaa tai aihealuetta, joita pidät tärkeinä. Esimerkiksi työ, perhe, vapaus, rohkeus, itsensä kehittäminen, onnellisuus, terveys, ekologisuus, auttaminen, oma aika, liikunta tai jotain muuta.

2. Ravinto. Millaista ruokaa syöt? Milloin syöt? Mitä ravinto sinulle on – nautinto vai polttoaine? Minkä perusteella teet ruokavalintojasi? Hallitseeko ruoka sinua?

3. Liikunta. Liikutko? Kuinka paljon ja miten? Milloin? Mitä liikunta sinulle merkitsee? Millaiseksi tunnet olosi liikuntasuorituksen jälkeen? Entä jos et liiku?

4. Nukkuminen ja uni. Kuinka paljon nukut vuorokaudessa? Nukutko mielestäsi tarpeeksi? Oletko aina väsynyt vaikka nukkuisit kuinka paljon? Onko nukkuminen elämän peruspilari jota ilman et tulisi toimeen vai palkinto, kunhan olet ensin hoitanut kaikki muut asiat?

5. Työ. Millaista työtä teet ja miksi? Onko työsi sinulle tärkeää? Miksi? Mitä tekemäsi työ kertoo sinusta? Kuinka tärkeä hyvä työ on omanarvontuntosi kannalta? Millaista työtä haluaisit tehdä tulevaisuudessa? Oletko unelmatyössäsi?

6. Ihmissuhteet. Millaisia ihmissuhteita sinun elämässäsi on? Kuka on sinulle elämäsi tärkein ihminen? Mitä saat niiltä ihmisiltä, joiden kanssa olet eniten tekemisissä? Miksi? Mitä sinä annat toisille? Miksi? Viihdytkö ihmisten kanssa vai viihdytkö mielelläsi omissa oloissasi?

Yksilön hyvinvoinnin lähtökohtana ovat aina yksilön tarpeet ja toiveet. Jos haluaa hyvinvoinnin tornin huipulle, on ensin rakennettava tukeva pohja ja perustukset, joista hyvinvointi lähtee rakentumaan askel askeleelta. Tällä tarkoitan sitä, että jos oma hyvinvointi rakentuu toisten ihmisten oletuksiin, arvoihin ja tahtoon, se on joka hetki muuttuva ja horjuva rakennelma. Vain yksilön hyvinvoinnin kautta voidaan luoda kestävää, laajempaa hyvinvointia.

<3 Pauliina

Ajatuksia yrittäjyyden alkutaipaleella

Tätä minä olin odottanut. Tästä olin haaveillut. Vuosia olin ajatellut, aivan kuin tiennyt, että kuin väistämättömästi, työlämäni tulee johtamaan jossain vaiheessa yrittäjyyteen. En vain ollut tiennyt, mille alalle. Minulta puuttui liikeidea. Mikään aiemmin tekemäni asia, ei sytyttänyt siinä määrin, että olisin halunnut oman firman jollekin niistä aloista. Ravintola-ala. Hotelliala. Kiinteistönvälitys.

Kun tammikuussa 2019 olin ihan uuden edessä – jäänyt vuodenvaihteessa opintovapaalle työstäni kiinteistönvälitysyrityksessä, vapaus tuntui ihanalta. Minun oli helppo asettaa itselleni tavoitteita, työskennellä tavoitteiden saavuttamiseksi ja olla osa inspiroitunutta, innovatiivista porukkaa. Aikuisopiskelussa on sekin hieno puoli, että kukaan ei ole siellä koulunpenkillä pakosta. Kaikki ovat aikuisia ja tulleet opiskelemaan kuka mistäkin lähtökohdista, silti jokainen nimenomaan omasta halustaan. Minun ei ole vaikea motivoida itseäni, vaikka joku ei ole ’käskemässä’ tai ’vahtimassa’. Nykyinen minä ei tee asioita muiden vuoksi, vaan oman itseni.

Opintovapaavuoden kesä oli ihana. Tein opintoja verkossa läpi kesän ja keräsin materiaalia opinnäytetyötä varten. Mutta vaikka opinnot etenivät, oli hurjan paljon aikaa nauttia kesästä, käydä tapahtumissa, nähdä ystäviä, uida, syödä hyvin, olla lasten kanssa. Muodostaa päivien rytmi itse. Ajattelin, että tällaista haluan elämäni olevan. Velvollisuudet eivät tunnu sillä tavalla raskailta, kun ne eivät sodi omaa arvomaailmaa vastaan, ja kun koko ajan on selvää, mitä ja ketä varten asioita teen, tai, jätän tekemättä. Tuona kesänä alkoi myös jotain muuta, paljon suurempaa. Muistan hetken, kun makasin lapsuudenkodissani sängyllä selaten somea. Vastaan tuli mainos, jossa kerrottiin life coach- koulutuksesta. En ollut koskaan aiemmin kuullut sellaisesta koulutuksesta tai ammattiryhmästä, mutta jo mainostekstin ensimmäisiä rivejä luettuani, tiesin, että olen löytänyt vastauksen. Elämäntaidonvalmennus kolahti saman tien niin kovasti, että tiesin heti haluavani koulutukseen ja sen jälkeen yrittäjäksi ihmisten, hyvinvoinnin ja mielen ihmeiden pariin.

Nyt, 12.6.2020, takana on kaksi viikkoa life coach- elämäntaidonvalmentaja-yrittäjänä. On jälleen kesä. Lämmin, aurinkoinen, ihana. Aamuisin aikaa käydä lenkillä. Viedä lapset rannalle. Laittaa ruokaa. Kirjoittaa. Ajatella. Suunnitella päivien kulku itse.

Viimeisen vuoden aikana minussa on moni asia muuttunut. Minulla on aina ollut usko tulevaan. Luottamus, että elämä kantaa. Että asiat järjestyvät. Halu muuttaa maailmaa. Tosi vahva oma käsitys asioista ja näkemys, miten haluaisin asiat tehtävän. Se, mitä aikaisemmin on puuttunut, on ollut armollisuus itseä kohtaan. Lempeys, myötätunto. Monta asiaa elämässäni on jäänyt tekemättä ja kokematta, koska sisäinen ääneni on sanonut, että ’et sinä voi’, ’et sinä pysty’, ’ei kukaan sinun kanssasi halua tehdä yhteistyötä’. Tuo sisäinen ääni ei ole hiljentynyt. Sen viesti vain on nykyään erilainen. Sisäinen ääneni kannustaa kokeilemaan uusia juttuja. Muistuttaa että ’nautintoa ja hyvää mieltä tuovista asioista ei saa tulla pakottava suoritus’. Kehottaa ’tekemään itselle merkityksellisiä juttuja’. Sanoo, että ’sinä pystyt kyllä, sinä löydät sinulle oikeat asiat ja ihmiset elämääsi’.

Olen aina ollut suorituskeskeinen ja menen sata lasissa siihen asiaan, mistä innostun. Työuupumuksen kokeneena ymmärrän kuitenkin, että ensin on pidettävä huolta omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta, jotta voin auttaa muita ja olla yrittäjä. Vastaan itse omista voimavaroistani enkä voi siirtää töitäni kollegalle, jos oma jaksaminen pettää. Lempeys ja armollisuus sekä kyky irtaantua työstä, ovat heti jo yrittämisen alkumetreillä, nousseet aivan uuteen merkitykseen ja arvoon. Olen jo opetellut tunnistamaan omat rajani ja kuuntelemaan omia tuntemuksiani sekä mieltäni. Silti, joka päivä, muistutan itseäni siitä, että enemmän tekeminen voikin olla vähemmän. Aivoni tarvitsevat joka päivä lepoa ja muuta ajateltavaa, kuin yritykseni tarjoamat palvelupaketit, somemainokset, yhteistyötarjoukset ym.

Unelmani onkin itse asiassa juuri tuo, mitä ylempänä kirjoitin. Tekemällä vähemmän, voin luoda ympärilleni enemmän iloa ja hyvää energiaa. En halua myöskään rajata mahdollisuuksiani tai sitä, millaisia palveluita voin yritykseni kautta tarjota. Ajattelen, että yrittäjänä oleminen on tapa elää, ei ’vain’ työtä. Helppoa tämä ei ole. Mutta en mitä halunnutkaan. Jos tämä olisi helppoa, olisiko se kohdallani lopulta vain hetken huumaa. Nyt jokainen, pienikin onnistuminen, tuntuu todella mahtavalta ja inspiroivalta. Vapaus, armollisuus, mahdollisuus kokeilla, oppia, erehtyä, viisastua, saada upeita tyyppejä elämääni, auttaa, olla läsnä.

<3 Pauliina